Kuntatietoa

 

EI UUSILLE SIVUILLE TÄLLAISENA, TEHDÄÄN UUSI

Hämeen keskusalueelle, Vanajavesistön varsille, syntyi jo pakanuuden aikana voimakas asutuskeskus Suur-Hattula, joka aluksi käsitti suunnilleen saman alueen kuin myöhemmin Hattulan kihlakunta. Siihen kuuluivat Hattula, Lehijärvi, Vanaja, Janakkala, Renko ja Loppi.

Suur-Hattula jakaantui aluksi Hattulaksi ja Vanajaksi, jotka kumpikin olivat edelleen suurpitäjiä. Hattulaan kuuluivat tytärpitäjinä ja kappeleina Kalvola, Lehijärvi ja osa Tyrväntöä. Ne mainitaan ensikerran omina nimismiespitäjinä ja todennäköisesti Hattulan kappeleina vuonna 1405. Kalvola oli eronnut Hattulasta ennen kuin Lehijärvi, joka erotettiin suhteellisen myöhään, vuosina 1400-1405 Hattulasta omaksi hallintopitäjäksi. Kirkollisesti kuului osa Kulsialaa (Tyrväntö) Hattulaan. Nämä kolme hallintopitäjää olivat Hattulan annekseja vielä 1500 –luvulla ja pitkään sen jälkeenkin. Ensimmäisenä erosi Kalvola vuonna 1661 omaksi kirkkopitäjäksi, sitten sulautui Lehijärvi 1800 –luvun alussa Hattulaan ja viimeksi Tyrväntö (Kulsiala) erosi vasta vuonna 1930 Hattulasta liittyäkseen pienen väliajan jälkeen vuonna 1971 uudelleen emäpitäjäänsä.

Hattula on valtakunnallisessakin mitassa rikasta muinaismuistoaluetta. Hämeen luonnonhistorialliset ja –maantieteelliset ominaisuudet ja edellytykset havainnollistuvat hyvin maaperäkartan avulla. Se näyttää harjumuodostelmat ja maanlaadut, jotka määrittivät varhaisen asutuksen ja peltojen paikat. Muinaismuistojen sijaintipaikat täydentävät tätä hämäläistä piirrettä: asutus on sijoittunut suurten vesistöjen varrelle. Jään sulamisvirrat synnyttivät harjujakson, jonka silokallioiden pinnat kertovat jään kulkusuunnan. Jää liikkui toiselta Salpausselältä Hattulan kirkolle noin sadassa vuodessa (250 meetriä vuodessa).

Vesireitit ovat olleet seudun pääkulkuväyliä 1200 –luvulle asti. Vielä Hämeen linnan rakentamisaikoihin Lehijärvi, Armijärvi ja Hattelmalanjärvi olivat osa Vanajavettä.

Vanajavesi on ollut merkittävä kulkureitti ja Vanajaveden alue pysyvän asutuksen sijaintipaikka jo esihistoriallisella kaudella. Hattulan varhainen asutus on sijoittunut vesistöjen varsille sekä liikenteellisistä että maastollisista syistä; järvien ja jokien rantojen lehtipuumetsät hienojakoisilla hieta- ja savimailla ovat olleet parhaita kaskeamis- ja peltoviljelypaikkoja. Armijärven rannalla on ollut viljelyksiä jo lähes 1500 vuotta sitten ja Ihalemmestä tunnetaan 1000 vuotta vanhaa viikinkiajan asutusta.

Esihistoriallisen ajan lopulta pysyvää kylämäistä asutusta on ollut ainakin Hurttalassa, Katinalassa ja Mierolassa. Pyhän Ristin kirkon myötä Hattulasta muodostui keskiajalla hengellinen ja kaupallinen keskus, jonka kehitystä edistivät alueen läheisyydessä kulkeneet Hämeen Härkätie ja Hiidentie –Meritie. Asutus laajeni nykyiselle kyläalueelle 1700 ja 1800 –luvuilla. Pitkällisen kartanokulttuurin vaikutus näkyy mm. Merven, Vesunnan, Alhaisten, Ahlbackan, Ellilän ja Metsänkylän ympäristöissä.

Vanhoista kylistä poiketen Parolan alue alkoi rakentua vasta 1800-1900 –lukujen taitteessa, kun Helsinki-Tampere välinen ratayhteys otettiin käyttöön ja rautatieasema sijoitettiin Parolaan. Uuden taajaman kehitystä vahvistivat 1900 –luvun alussa radan tuntumaan sijoitetut teollisuus- ja tuotantolaitokset, joiden tarjoamien työpaikkojen myötä lähiympäristöön alkoi syntyä myös pysyvää asutusta.

Nykyinen Hattulan kunta sijaitsee keskellä Kanta-Hämettä naapureinaan Hämeenlinnan ja Valkeakosken kaupungit sekä Tammelan ja Pälkäneen kunnat. Hattulan keskustaajamana toimivasta Parolasta on matkaa Hämeenlinnaan noin 10 km, Helsinkiin 115 km, Tampereelle 75 km, Lahteen 80 km ja Turkuun 155 km.

Hattulan kunta kuuluu Kanta-Hämeen maakuntaan sekä Hämeenlinnan seutukuntaan ja työssäkäyntialueeseen. Hämeenlinnan seutukunta muodostuu Hämeenlinnan kaupungista sekä Janakkalan ja Hattulan kunnista (Kalvolan, Rengon, Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kunnat liittyivät Hämeenlinnaan 1.1.2009).

Hattulan historia

Kyliä ja kortteleita; Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys

Hattulan keskeisten alueiden osayleiskaavan selostus; luonnos 18.11.2009